Tämä viikko on kohta lusittuna. Onneksi. Tuntuu jo siltä, että saan aivan varmasti ajatuksen voimalla aiheutettua keskenmenon itselleni. Olen niin stressaantunut ja sekaisin, etten enää tiedä miten päin olisin. Vauvasta en uskalla puhua mitään, haluan vielä odottaa. Työt kasaavat lisäpaineita aivan älyttömästi, työtkin pitäisi pystyä hoitamaan tässä vauvantekopuuhassa!

Pahoinvointi alkaa muuttaa aikatauluaan, sillä eilen se alkoi vasta klo 21, sitä ennen oli vain lievää kuvotusta. Tuohon pahoinvointiin saattoi tietenkin vaikuttaa myös se, että minuun iski ensimmäinen "himokohtaus", söin varmaan parikymmentä sulatejuustolla ja juustolla kuorrutettua voileipäkeksiä. Voi että kun oli hyvää, mutta sitten äkkiä tuli totaalinen stoppi ja oksetus alkoi. Katsoin miehen kanssa Stallonen Cobra -elokuvaa dvd:ltä, se oli mukavan aivotonta räiskintää tuohon pahoinvoinnin keskelle.

Nyt olo on oikeastaan hyvä, alamaha on turvoksissa.

_______________________________________

Edit. 17.19: Grillasimme makkaraa päivälliseksi, lisukkeena mm. makaroonisalaattia ja leipää ym. Pahoinvointi yltyi kamalaksi, istun ja vapisen, leukaperiä "kutittelee" ja karvas sylki nousee suuhun. Inhottavan yksityiskohtaista, mutta totta.  Oikeastaan toivon voivani oksentaa, tämä on inhottavaa.

Toivottavasti tämä antaa periksi ennen kuin vanhempani tulevat meille katsomaan formulaa, olisi kamalaa voida pahoin eikä näyttää sitä omille vanhemmilleen. Voi hitsin hitsi.