Entiseen malliin mennään. Pahoinvointi alkaa puolen tunnin sisällä tämän kirjoituksen julkaisusta, vietän loppuillan sohvalla ähkien ja nieleskellen. Veikkaan pahoinvoinnin iskevän tänään täysillä, sillä olimme äsken koko perheen voimalla syömässä kebabannokset paikallisessa ravintolassa. Oli tosi hyvää, jotenkin hinku maustettuun ruokaan on valtava, vetäisin viime viikolla melkein pussillisen tortillasipsejä tacokastikkeen kera, eikä edes tehnyt tiukkaa. Pussi oli siis kuitenkin sellainen pieni, ei se jumbokoko...

Kuulin jostain, että yhdeksäs raskausviikko olisi se vauvan kannalta vaarallisin. Minähän aloitan vasta seitsemättä viikkoa maanantaina, mutta hermoilen jo nyt. Kuulostelen itseäni koko ajan, olen kamalan pessimistinen tämän raskauden suhteen. En osaa edelleenkään rauhoittua, olen ihan paniikissa lähes koko ajan. Keskenmeno olisi maailman kamalin asia, ja olen saanut iskostettua päähäni, että saan sellaisen ennemmin tai myöhemmin tämän odotuksen aikana. Luulosairautta, toivottavasti.

Voiko olla mahdollista, että olen jo nyt jotenkin turvonnut? Aivan kuin maha jo näkyisi, pullottaisi hiukan tuolta navan alapuolelta. Ikinä en ole ollut mikään oljenkorsi, mutta en kuitenkaan mahdottoman mahakaskaan, joten tämä pömppö kyllä on havaittavissa ainakin omiin silmiin.

Voi kun olisi jo menossa toinen kolmannes, voisin hieman rauhoittua!